Runo-Kaarina -kirjat

Runo-Kaarina -kilpailun voittaneita kirjoja on myynnissä www.booky.fi ja www.suomalainen.com sekä Kaarina-talossa, palvelupiste Fiskarissa.

Keinussa naukuvat kesän linnut on vuoden 2021 Runo-Kaarina voittaja. Raadin puheenjohtaja Kari Levola kuvailee voittajakokoelmaa: ”Sari kirjoittaa ilmavaa ja ehyttä runoa, jossa saa pienenkin muodon elämäään ja sykkimään. Sari on katsoja ja näkijä, joka menee lähelle ja tulee lähelle, näyttää runon voiman elämän ja maailman ymmärtämiseen. Runoilijan omin sanoin kyseessä on ‘pienen elämän suurta liikutusta’. Sari jatkaa suvereenisti ja omaäänisesti suomalaisen nykyrunon parhaita perinteitä.”

Sari Ouni-Gröndahl (s. 1969) on suomen kieleen ihastunut harrastajakirjoittaja Espoosta. Ouni-Gröndahl on opiskellut kotimaista kirjallisuutta Helsingin avoimessa yliopistossa, runonkirjoittamista työväenopistossa ja luovaa kirjoittamissa Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Ouni-Gröndahl löytää aiheensa havainnoimalla ympäristöään: ”Olen tarkkailija. Runon kirjoittaminen lähtee usein liikkeelle siitä, että teen jonkun havainnon, jota sitten pyöritän ja korjaan tekstiksi niin kauan, että se ei enää vaivaa.” Tekemisen innoittajana on runon ilmaisuvoima: ”Runo on sanoiksi käännettyä sähköä”, Ouni-Gröndahl kuvailee.
Kaikukatve on tummasävyinen ja dystooppinen kertomus lähitulevaisuuden maailmasta, jossa runon henkilö havainnoi ajan kulumista, mittakaavoja ja mielensisäisiä prosesseja. Historia kiertää runon puhujan mielessä kehää niin henkilökohtaisella kuin kollektiivisella tasolla, ja aidon yhteyden saaminen muihin ihmisiin näyttää vaikealta.” Syrjämäki on mieltynyt ihmisyyden varjoisten puolien tutkimiseen kirjallisin keinoin, mutta kertoo, että Kaikukatve on myös varovaisen toiveikas rakkaustarina. ”Runon puhujan kuva maailmasta ja ihmisistä on paikoin kovin biologinen ja mekanistinen, mutta samalla hänellä on tarve löytää ihme tai sielu. Tätä etsintää suoritetaan myös runoissa kuvaillun toisen kautta. Lukijan päätettäväksi jää, onnistuuko se.
Putkiremonttikielen innoittamana syntyi olemassaoloa peilaava runotarina, Putkista ja virtauksista. Tahvanaisen monipuolinen kiinnostuksensa kieltä kohtaan kuuluu kokoelmassa: ”Paitsi eksistenssikertomus, putkista ja virtauksista on myös kielitietoinen kirja, joka avautuu moneen suuntaan. Se antaa vihjeitä, ei kerro suoraan. Uskaltaisin sanoa, että se on jossain kohdin jopa hauska. Tarinan keskiössä on ihminen, joka joutuu järjestelmän, jonkun ulkopuolisen asian, uhriksi. Tässä tapauksessa rakennusfirma ottaa vallan ihmisen elämästä, ja ihminen joutuu hajoavan ympäristön keskelle. Sitä voikin lukea vaikka pakolaiskertomuksena tai tarinana vanhasta miehestä, jonka putkisto alkaa hajota ja rapautua.”